Uuden vuoden kynnyksellä

En oikein jaksaisi enää näitä pyhiä. Tykkään, että arki soljuu tuttuun tahtiin ilman erityisiä päiviä. Esimerkiksi kesän parasta aikaa on mielestäni elokuun puoliväli, kun suurimmalta osalta lomat loppuvat. Silloin ihmiset palaa normaaleiksi, tekevät muutakin kuin makaavat. Makaan itsekin mieluusti auringossa, hetken, mutta se tekee ihmisen jotenkin apaattiseksi ja väsyneeksi. Siksi vältän sitä.

Vapaapäivissä ei sinänsä ole mitään vikaa. Olisi vain mukava tietää samalta istumalta, mitä viikonpäivää eletään.

Jouluaattona ulkoilimme ja lämmitimme pihasaunan kovassa pakkasessa.

Hävettää myöntää, mutta en saa koskaan nuotiota syttymään. Nyt se onnistui parin sytytyspalan avulla. Joulukalenterit sai kyytiä!

Pihasaunan vilpolassa oli sananmukaisesti viileää, mutta tunnelmallista.

Perinteeksi muodostuneet ristiseiska-mittelöt taisteltiin tänäkin vuonna - useana iltana, yömyöhään. Siskolla ei ollut ihan paras käsi.

Ava esittelee nöyränä mumman kutomaa joululahja-villapaitaa.

Velikin pääsi linnasta lomille. Eiku... Ne taitaakin olla lahja mummalta - tatuointihihat.

Kävimme tänään katsomassa lasten ilotulituksen. Siinä oli sopivasti pauketta meille.

Vedimme pitkästä aikaa kunnon ruokaöverit. Tacolaatikko teki varmasti aikamoiset selluliittipatit reisiini ja tukki muutaman verisuonen, mutta se oli sen arvoista. Nakit ja perunasalaatit sai jäädä tältä uudelta vuodelta.

Tinat odottaa vielä valamista. Luultavasti (ja toivottavasti) nukumme vuodenvaihteen yli. Toivotan kaikille onnekasta vuotta 2013!