tiistai 26. helmikuuta 2013

Taikinaterapiaa

Olen päättänyt tyhjentää kaikki kaapit... kaikesta. Lähestyvä muutto kaivelee takaraivossa ja pikkuhiljaa tavaraa pitäisi hävittää, kierrättää ja myidä eteenpäin. Sitten on ruokakaappi, joka pursuaa pian vanhentuvia jauhoja, siemeniä, säilykkeitä ja muita pussukoita. Vaikka rahallinen arvo ei olekaan juuri mitään, en halua heittää ruokaa pois.


Leivottiin ensitöiksi peltileipä. Tätä olen tehnyt usein ja se on kyllä maailman helpoin ja mielettömän hyvä leipä.

Peltileipä

n. 8 dl sämpyläjauhoja
5 dl vettä
3 dl neljän viljan hiutaleita
1,5 tl suolaa
1 rkl hunajaa
1 pss kuivahiivaa
0,5 dl oliivi- tai rypsiöjyä

Sekoita kuivat aineet ja hiiva keskenään. Lämmitä vesi ja lisää se öljyn kanssa kuiviin aineisiin. Kumoa taikina pellille ja kohota 40 min. Voitele vedellä ja ripottele päälle siemeniä. Leikkaa taikinapyörällä neliöiksi. Paista 225 asteessa 15 min.


Taikinaa ei tarvitse vaivata eikä kohotella moneen otteeseen ja lapset pystyvät auttaa ihan oikeasti, koska aineet vain sekoitetaan keskenään.


Joo, ei tee hyvää mun Jutta-dieetille. Prkl.

Eikä se ihan tähän jäänyt. Mokkapalat on aina paikallaan. Kokeilin korvata osan vehnäjauhoista mantelijauhoilla ja osan sokerista intiaanisokerilla. Lisäksi sekoitin pähkinäpussien jämiä taikinaan. Tuli muuten astetta parempia mokkapaloja!

Mokkapalat with a twist

3dl vehnäjauhoja
2 dl mantelijauhoja
4 munaa
2 dl sokeria
1 dl intiaanisokeria
1 dl hasselpähkinärouhetta
2 dl maitoa
200 g voisulaa
3 rkl kaakaojauhetta
3 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Kuorrutus
250 g tomusokeria
50 g voisulaa
5 rkl vahvaa kahvia
1 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria

Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne maidon kanssa vuorotellen taikinaan. Sekoita joukkoon voisula. Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 200 asteessa n. 15 min.

Sulata kuorrutusta varten voi, ja sekoita seos voisulan joukkoon. Levitä kuorrutus nopeasti jäähtyneen pohjan päälle. Koristele kuten haluat.


Tämäkään ei tehnyt hyvää dieetille.

Eilen aamulla pelailtiin ja askarreltiin lasten kanssa. Tämä yksinkertainen matopeli on ystäväni nettikaupasta (Leikkikauppaan) ja sen ostin Thaimaan lomalle. Tosi kätevä pieni peltirasia ja peliä voi modifioida mielen mukaan.


Mummalle askarreltiin lumilyhdyt pikkukakkosen Neppajymykerhon innoittamana.


Näin jossain ohjeen oman "maalin" tekemiseen. Sopi loistavasti kaappien tyhjennys -projektiini, koska kaapista löytyi vanhaksi menneitä elintarvikevärejä.

Maalista tuli melko jauhoista, ohjekin on hyvin samanlainen kuin ihmetaikinan. Mutta soveltui ihan hyvin lasten maalauksiin. Voisihan noita itsekin johonkin kokeilla...

Maali syntyi näin helposti: 1 osa jauhoja, 1 osa suolaa, 1 osa vettä, elintarvikeväriä.


Reipasta viikon jatkoa!

torstai 21. helmikuuta 2013

Supervärikästä

Aikaisemman torkkupeiton valmistumisen jälkeen kokeilin pitää muutaman koukuttoman päivän. Sitten syttyi  jälleen himo virkkaamiseen. Tämä oli nopea virkata, mutta koska en ole koukutellut läheskään joka päivä (ja vain vähän kerrallaan), meni siihen ehkä kolmisen viikkoa.


Ajatuksena oli tehdä peitto sängyn jalkopäähän siten, että se olisi yltänyt poikittain koko sängyn yli. Mutta koska tämä suuri elämänmuutos on nyt tapetilla, jätin peiton paljon pienemmäksi ihan siitä järkisyystä, että mahdollisesti hankin vain 120 cm leveän sängyn. Olkoon miten on, tuon alla mahtuu torkkumaan mainiosti!



Kaupat asunnosta on melkein jo tehty. Asiat etenee hurjaa vauhtia, mutta olen päättänyt pysyä vauhdissa. Ajatukset on jo omassa sopessa, vaikka arki sujuu erinomaisesti täälläkin, olosuhteisiin nähden.

Kirpputorilta löysin Pepille valloittavan sinisen paidan, Marimekkoa tietenkin. Sopii mielettömän hyvin meidän vaaleaverikölle!


Hyvää päivän jatkoa!

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Viikonlopun kiireitä

Kovin on ollut tapahtumarikas viikonloppu, tekemisineen ja tunteineen.

Perjantaina leikattiin nuoremmalta kitarisat ja uusittiin putket. Päätin rohkaistua ja mennä mukaan vaikka tuhottoman herkkä olenkin. Pärjäsin itkutta, lapsi ikävä kyllä ei. Operaation johdosta toivon todella, että saamme elää terveemmin jatkossa.


Tänään oli asuntomme ensimmäinen näyttö - tarjouksia odotellessa. Silitin monen kuukauden lakanarästit ja siivosimme paikkoja. Melkein toivoisi, että asunto olisi myynnissä kauan, jotta tulisi siivottua useammin.

Näyttöä pakoon lähdimme Kuperkeikkahiihtoihin. Ai että, kuinka nostalgista! Taisivat olla samat kankaiset numerolaput edelleen, jollainen rinnassa itsekin on sen pätkän rämpinyt.



Sitä ilon määrää! Eikä edes yhtään kaatumista, vaikka kuka niitä laskeekaan.



Päivällä kävimme miehen kanssa vuorotellen asuntonäytöissä ja vertailimme löydöksiämme. Luulen, että vähän ihastuin tänään ja taidan alkaa flirttailemaan sen 60 neliöisen kanssa.

Törnävänsaaressa oli tänään Ruutipuiston salaisuudet -tapahtuma. Kauniiseen miljööseen oli viety ulkoroihuja ja tehty lumi- ja jääveistoksia. Aivan ihana, yksinkertaisuudessan kaunis kokonaisuus! Tämän toivoisi jatkossa tapahtuvan joulun alla, koska nyt alkoi melkein tehdä mieli glögiä.





Päivällä veimme pahveja keräykseen ja Hilla auttoi.


Derby-joukkueellamme on näin sunnuntaisin kunnon lepakkovuoro, josta vasta hetki sitten kotiuduin. Voi olla, että uni tulee tänään aika helposti.

torstai 14. helmikuuta 2013

Erilainen ystävänpäivä

Ystävät ovat olemassa juuri tällaisia aikoja varten. Ystävät näkevät sen naamion taakse, jonka takana piilottelen. Siitä naamiosta ei uskalla kovin helposti päästää irti, muuten sen menettää pitkäksi aikaa. Mutta onko senkään niin väliä.

Kortteja on tehty muutamassa erässä, lasten (ja ehkä vähän äidinkin) jaksamisen mukaan.



Molemmat pikkutaiteilijat piirsi ja kirjoitti kummitädeille ja tärkeimmille ihmisille.

Itsekin tein kortteja. Näin hauskan idean täällä, ja ajattelin kokeilla.

Sekoitin kaksi osaa akryylimaalia ja yhden osan astianpesuainetta.
Maalasin kontaktimuoville seosta pari kerrosta.
Leikkasin paloiksi ja liimasin viestien päälle.



Raaputuspintojen alle on piilotettu lauseita, henkilökohtaisesti jokaiselle ystävälle. Jos saat tällaisen kortin, tiedät, että olet minulle tärkeä.



Päivät vaihtelevat suuresti. Tämä ei taaskaan ole yksi niistä helpoimmista. Absurdia tästä tekee se, että olen monella ystävällä on ihan sama tilanne kuin itsellä. Kunpa sitä osaisi ja jaksaisi olla riittävästi tukena, kun itsekin on vähän puolikuntoinen...

Asiasta on tullut jo aika konkreettista. Molemmat katsovat jo eri suuntiin ja toivottavasti myös omaisuus vaihtaa pian omistajaa. Pienempään asuntoon käy tieni.

Pitäkää toisistanne huoli tänään ja vuoden muinakin päivinä!

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Laskiainen

Yöllä oli satanut kymmenen senttiä lunta kuin tilauksesta. Aamupäivä pyörittiin kotona ja päivällä pistettiin pulkalla koreasti.





Laskiaispullat tein, tottakai. Onhan ne vuoden parhaat (vaikkakin yksinkertaisimmat) herkut! Leivoin jo eilen, jotta ehdittiin nauttia niistä koko viikonlopun. Saatiin onneksi yksi pikavieraskin.





Ja tulppaaneja monta punttia, tietenkin!


Tytöt jaksaisivat pelata lautapelejä aamusta iltaan. Mikäs siinä noppaa heitellessä.



Huomenna aloitamme työkaverin kanssa Superdieetin. Ihan mielenkiintoista kokeilla, kuinka sitä jaksaa. Olen ihan sinut kroppani kanssa, mutta josko siitä jäisi jotain korvien väliin. Yksi repsahdus on jo tiedossa, mutta onneksi Jutta ei sitä saa koskaan tietää.

Tänään oli jo parempi päivä. Peukku sille!

perjantai 8. helmikuuta 2013

Surkea viikko

Tämä viikko ei ole ollut mun. Mikään ei tunnu menevän hyvin eikä edes keskinkertaisesti. Töissä onneksi luistaa kivasti, vaikkakin kiireisesti. Onneksi mun työkaverit on parhaasta päästä!

Runebergin tortut ja kakun väänsin jonkun pikkupirun istuessa olkapäällä. Ne paloi. Harmittaa kun en vaan syönyt koko taikinaa.

 



Ei mulla taida olla muuta.

Toivottavasti seuraavalla kerralla tapaamme vähemmän masentavissa merkeissä. Tästä nousemme ylöspäin. Ajatellaan positiivisesti ja hymyillään, eikö niin?

Onneksi jääkaapissa on viinipullonjämät.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Cook 'till you drop!

Kankaanpainantaa on ollut tarkoitus kokeilla monasti, joten nyt päätin ryhtyä. Ompelin valkoisesta peruspuuvillasta keittiöpyyhkeitä ja painoin niihin perunalla ja pensselillä. Seuraavaksi kokeilen mustaa, koska valkoinen ei luonnollisesti pysy kauaa alkuperäisessä värissään.


Sain äidiltä joululahjaksi Anna romun kiertää -kirjan, jossa oli ihana kala-muotti. Halusin ehdottomasti myös kalaparven. Lisäksi tein harlekiinikuviota ja sulkia (tai lehtiä). Osaan kokeilin maalata vapaalla kädellä. Hauskaa ja terapeuttista!



Jotta pärjäisin mahdollisimman vähällä ompelulla, lisäsin pyyhkeisiin purjerenkaat vankkujen sijaan. Tykkään pyyhkeistä kovin! Josko sitä vaikka äidin yllättäisi pyyhkeellä.



Typerä tämä iPadin blogger-ohjelma! Kone on huollossa, joten pitää tyytyä tähän. Ehkä joudun muokkailemaan tekstiä myöhemmin konella. (Edit: ja näin myös kävi)

Sunnuntaita!