Toistaiseksi olen välttynyt myös tältä ruoka-hössötykseltä ja olen saanut käyttää kaikki voimavarani askarteluun, paketoimiseen, glögiin ja konvehteihin (valehtelematta olen syönyt pitkälti toistasataa yksilöä). Tulimme taas vanhempieni luo jouluksi, ja koska isäni on ammatiltaan kokki, saamme istua käytännössä valmiiseen pöytään. Uskon, että laatikko-show tulee tutuksi tulevaisuudessa. Nyt nautin tästä.
Koitin tänä vuonna tehdä ystäville kynttilöitä joulutervehdykseksi. Sulatin siis vanhoja kynttilänpäitä, eli suurta rahallista panostusta en tehnyt.
Miksi Suomessa ei vietetä kiitospäivää kuten jenkkilässä? Eikö loppuvuosi ole sitä aikaa, kun pitäisi pysähtyä miettimään, mistä onkaan kiitollinen. Kyllä, vatsalta löytyy pari makkaraa. Autoon pitäisi tehdä kallis huolto. Joskus juon pari lasia liikaa viiniä. Lapset ei todellakaan aina leiki sovussa. On töitä ja stressiä, kassajonoja. Ruoka palaa pohjaan. Oikeastaan mikään elämäni huolista ei ole oikea huoli.
Olen kiitollinen perheestäni, ennen kaikkea. Kaikki lapset on ihmeitä ja omat tietenkin niitä suurimpia. Uskomatonta, että me ollaan luotu maailmaan jotain noin hienoa! Miehestäni olen kiitollinen - parempaa isää ei oikeastaan voi kuvitella. Kiitollinen olen siitä, että olemme terveitä. Ja siitä, että meillä on varaa ruokaan, vaatteisiin ja satunnaisiin turhuuksiin. Olen kiitollinen monista uusista ystävistä, joita olen saanut tämän vuoden puolella. Olen kiitollinen vanhemmistani, jotka tukevat pyyteettömästi monin tavoin. Entä sisarukset? Kaksi isoveljeä ja pikkusisko - jokainen omia hienoja persooniaan. Life is good!
Huolia ja murheita, on niitäkin ollut. Suurimmat ovat varmasti edessä. Siihen asti yritän keskittyä asioihin, jotka on hyvin. Otetaan uusi vuosi vastaan kiitollisina, kun ei se maailmanloppukaan tullut.
Huomenna lämpiää maailman paras sauna. Rauhallista joulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti