Sattumankauppaa: Viikon touhuja

Mukava viikko takana. Töissä tosin on ollut äärimmäisen hiljaista, mikä on tehnyt siitä raskasta. Tuntee itsensä melko arvottomaksi. No, kyllä se ruuhkakausi taitaa olla lähempänä kuin uskonkaan.

Viikko on sisältänyt jumppaa melkein jokaisena päivänä, läheisyyttä ja siivoilua. Sain juuri lapset kotiin ja pian meidät haetaan kotiini maalle juhannuksen viettoon.

Kauan hehkutettua avokadopastaa päätin vihdoin kokeilla. En oikeastaan tykkää avokadosta yhtään, joten otin sen jonkinlaisena kasvukokemuksena. Ja voih, olihan se hyvää! Ensi kerralla lisään chiliä enemmän.

Alkuperäinen resepti on täältä

Avokadopasta

Neljälle

1 valkosipulinkynsi

½ chiliä (poista siemenet)

1 limetti

2 kypsää avokadoa

suolaa

mustapippuria

loraus oliiviöljyä

kourallinen basilikaa

kourallinen lehtipersiljaa

1 dl raastettua pecorinoa

1 dl raastettua parmesaania

400–500 g spagettia

Voit tehdä kastikkeen suoraan tarjoilukulhoon, jossa kannat pastan pöytään. Pilko valkosipuli ja chili hyvin hienoksi j, laita ne kulhoon. Purista limetin mehu mukaan. Halkaise avokadot ja poista niistä kivet. Kuutio avokado kuoressaan ja kaiverra sisus ruokalusikan avulla kulhoon. Hienonna yrtit ja raasta juustot. Lisää suola, pippuri, oliiviöljy, hienonnetut yrtit, sekä pecorino- ja parmesaaniraaste.

Pistä homma sekaisin lusikan avulla, maista. Kastikkeessa tulee olla tarpeeksi suolaa, muuten lopputulos on mauton.

Keitä spagetti al dente ja ota talteen vajaa desi keitinvettä. Valuta pasta lävikössä.

Lorauta tilkka keitinvettä kastikkeen sekaan, ja pyörittele spagetti kastikkeen kimppuun.

Raasta päälle parmesaania ja rouhi myllystä mustapippuria. Tarjoa heti.

Hain viikolla muutamia kukkia, koska pinaatti-timjami-viljelmäni oli katastrofi. Pari valkoista ja yhden punaisen kukan nappasin mukaan ja niiden nimet jo unohdin. Nättejä jokatapauksessa.

Maailman aliarvostetuin neilikka on ehdoton lempikukkani joten otin sitä myös pari kappaletta.

Stevia ja basilikat on enää ainoat syötävät parvekkeellani. Aina ei onnistu.

Hopealanka on runsastunut kivasti. Rakastan!

Viime viikonloppuna kierreltiin äidin ja lasten kanssa pihakirppiksiä. Kummitädilläni oli myös paljon kaupattavaa vanhassa maalaistalossaan. Mainitsin ohimennen tarpeeni pienelle tuolille ja sellainen varastosta löytyi. Maksoimme siitä kannatuksen vuoksi 5 €. Hioin tuolista enimmät valkoiset maalit ja alta paljastui musta ja keltainen kerros. Jotenkin tykkään siitä tuollaisenakin, mutta ostin jo maalipurkin. Olkoon nyt ainakin hetken rouheassa asussaan makuuhuoneessa.